Uusi vuosi ja paljon muutoksia.

Uusi vuosi ja paljon muutoksia!


Vuoden vaihto meni meillä rauhallisesti, Nelli ja Bella oli äidilläni hoidossa ja siellä uusi vuosi sujui odotetusti. Nelli ei välittänyt yhtään ja Bella pysyi melko hyvin rauhassa alprox lääkityksellä.

Päätimme Samin kanssa jo aikaisemmin, että ollaan Milon kanssa kotona Milon ensimmäinen vuoden vaihde, haluttiin nähdä miten poika reagoi raketteihin. Meidän kaveri pariskunnan 7,5 viikkoinen sheltin pentu tuli meille myös. Ensin pentu oli meillä hoidossa muutaman tunnin, kunnes omistajat tulivat myös ja vietimme yhdessä meillä iltaa. Milon suhtautuminen pentuun ei todella sujunut niinkuin oltiin kuviteltu, tosin tässä tein myös itse todella pahan aloittelijan virheen, jota en muuten tule enään ikinä tekemään. Eli Milo näki pennun portin läpi, mikä oli todella huono idea. Jälkiviisaus on paras viisaus.. Noh loppujen lopuksi kuitenkin ilta sujui rauhallisesti ja taas oltiin yhtä kokemusta viisaampia, niin me omistajat kuin koirakin. Milo ei reagoinut millään tavalla raketteihin, mikä on tietysti todella hyvä.



Tammikuun alussa 5.1 pentutokotreeneissä treenattiin hyppyä. Treenit sujui todella hyvin ja hyppy on liikkeenä meidän ensimmäinen koevalmis liike! Pientä hientoo toki vielä vaatii, mm. sen että Milo tökkää kuonolla aina mun vasenta kättä, mutta uskon että tästä päästään kyllä eroon. Muutamien hyppyjen jälkeen ihmettelin kun Milo alkoikin kiertää estettä. Sen kummemmin ihmettelemättä tehtiin helpotettua treeniä, jolloin Milo hyppäsi. Kun siirryttin seuraavaan treeniin, huomasin että Milon vasemman etujalan uloin kynsi on revennyt ja repeytynyt osa sojotti suoraan sivulle. Ei treenailtu sen jälkeen paljoakaan, en halunnut että Kynsi tökkää johonkin ja Milo yhdistäisi jonkun liikkeen kipuun. Eli suoraan treeneistä klinikalle, revenneen kynnen palan leikkaus, kipulääke ja tassupaketti. Pari päivää myöhemmin jalka kipeytyi kuitenkin todella pahasti ja saman viikon perjantaina klinikalla poistettiin, eli kuorittiin koko kynsi. Sen jälkeen kolmen viikon antibiootti, kipulääkettä, päivittäin huuhtelu ja uusi tassuside. Siinä vaiheessa ensimmäinen ajatus oli, että miten ihmeessä tästä voi selvitä juuri vuoden täyttäneen aussie uroksen kanssa. Ei auttanut muu kuin yrittää.

Ensimmäinen viikko pidettiin Milo levossa, sillä kynsi oli niin kipeä, että ontui pienestäkin kävelystä. Ensimmäisen viikon jälkeen kuitenkin päästettiin Milo yksin vapaaksi juoksemaan. Voi sitä riemun määrää! Seuraava viikko mentiinkin normaaleja lenkkejä ja päästettiin Miloa vapaaksi Nellin kanssa, mutta jokapäivä vaihdettiin side ja huuhdeltiin kynsi. Aluksi pelkäsin tätä tassusiteen tekoa ja vaihtoa, sillä Milo ei ole ikinä ollut kovin innokas käsittelyistä, eikä varsinkaan tilanteista missä pitäisi olla paikoillaan. Haluttiin alusta asti tehdä tämäkin asia Milolle mieluisaksi tapahtumaksi, eli vältellään kaikkea pakottamista. Toki ensimmäisellä kerralla työkaveri vähän avusti takapäästä, ettei päässyt peruuttamaan, mutta samalla Sami syötti jatkuvasti namia ja minä hoidin kynttä. Uskon että tästä oli todella paljon apua. Milo yhdisti kynnen hoitamisen johonkin kivaan. Sen jälkeen tassusiteen vaihto oli liiankin helppoa. Sami auttoi ekalla suihkutus kerralla, eli syötteli Milolle namia. Siitä seuraavan kerran hoidinkin jo yksin. Milo on älyttömän nopea oppimaan ja oivaltamaan asioita, mutta onneksi myös älyttömän ahne!

Tassusiteen vaihto oli hyvinkin yksinkertaista: Pyysin Miloa suihkutilaan, johon Milo itse käveli tyytyväisenä kauluri päässä, sen jälkeen pyysin Milon suihkukaappiin, johon taas Milo käveli innokkaasti itse, vaikka kauluri vähän törmäilikin suihkukaapin oviin. Sen jälkeen Milo kääntyi itse suihkukaapissa muhun päin ja jäi seisomaan (tämä on tuttua jo niistä sadoista suihkutuksista kura keleiltä, valitettavasti..). Sitten vaan suihkuteltiin kynttä ja Milo otti rennosti. Sen jälkeen asettelin pyyhkeen suihkun lattialle ja pyysin Miloa siihen. Sitten kuivailtiin pyyhkeellä ja sen jälkeen hiustenkuivaajalla pakettiin tuleva jalka. Kehuin Miloa jatkuvasti rauhallisella äänellä ja välillä annoin palkan. Palkkaa vähensin joka siteen vaihto kerralla, eli lopulta annoin enään palkan siteen vaihdon jälkeen. Aina kun tiesin että kohta sattuu, eli silloin kun laitoin sideharsotaitoksen ytimen päälle, annoin samalla namin, jotta tämänkin asian Milo yhdistäisi hyväksi. Tuntui aivan uskomattomalta, että tuo aktiivinen nuori aussie pystyy olla 25 minuuttia paikoillaan, rentona, ilman yhtään voimankäyttöä, pakotetta, hermojen kiristelyä tai verenpaineen nousua itseltäni. Olen siis todellakin tyytyväinen, että jaksoin nähdä tämän vaivan ja tehdä tästä koiralle kivaa. Tästä on varmasti paljon hyötyä tulevaisuudessa!

Nyt tulee kolme viikkoa täyteen ja Milo on tällä viikolla päässyt jatkamaan tokotreenejä sekä ulkoilemaan ilman suojaa. Eli vihdoin ollaan päästy takaisin normaaliin elämään. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kaikki meni näin hienosti ja tuli pakollinen kolmen viikon treenitauko. Tuskin olisin sitä malttanut pitää, ilman tälläistä pakollista syytä. Tässä ajassa tuntui, että Milo rauhoittui ihan älyttömän paljon ja treenitkin sujuu paremmin. Kaikesta pitää etsiä jotain positiivista!

Sitten hieman erilaisia uutisia. Eli tosiaan, Bella muutti uuteen kotiin muutama viikko sitten. Pitkän harkinnan ja mietinnän jälkeen, olemme tulleet siihen tulokseen, ettei Bella ole onnellisimmillaan kerrostalossa ja kaupungissa asuessaan. Olemme pitkään miettineet muita vaihtoehtoja, mutta Bella uudelleen sijoittaminen ei tuntunut hyvältä ajatukselta, ottaen huomioon kaikki Bellan ominaisuudet ja "ongelmat", sekä historian. Kuitenkin tiesin, että Bella nauti täysin elämästään. Sitä kun ei voi pitää vapaana, joten vapaana olot rajoittuivat muutaman kerran viikossa koirapuistoiluihin. Tuntui, ettei tämä vain riitä Bellalla. Ongelmana oli myös itse koirapuistossa oleminen, sillä Bella haukkui kaikille ohikulkijoille ja selkeästi stressasi puistossa ollessaan. Myös ihan lenkillä ollessa Bella selkeästi stressaantui ja ahdistui tietyistä asioista. Kouluttamalla sain todella paljon tätä käytöstä pois, tai hillittyä, mutta uskon että sama tunnetila säilyi, koiran käyttäytyminen ja tunteiden näyttäminen ulospäin säilyä kuitenkin entisellään. Eikä se mun mielestä ole reilua, että jokaisella lenkillä koira on stressaantunut. Emme siis missään nimessä olisi halunneet luopua Bellasta, se on aivan ihana koira ja ehdottomasti minun ylpeyteni aihe. Olen tehnyt 3,5 vuotta töitä, siis todella paljon töitä sen koiran kanssa ja oppinut itse korvaamattoman paljon siitä koirasta. En ikipäivänä olisi näin hyvä koirankouluttaja ja -ohjaaja, mitä olen nyt, jos Bellan ja minun tieni ei olisi kohdannut. Nyt kuitenkin haluan antaa Bellalle sen arvoisen loppuelämän ja sen vuoksi ajatella koiran hyvinvointia, omani sijaan. Bella pääsikin nyt täydelliseen kotiin ja voin olla varma, että tein kaikkeni, mitä sen koiran kanssa pystyin tehdä. Nyt voin luovuttaa tasapainoisen, hyvin koulutetun, hyvillä käytöstavoilla olevan herkän, mutta hyvin itsenäisen koiran uuteen perheeseen, jossa sille on aikaa, rakkautta ja ennen kaikkea tilaa. Eli Bella pääsi omakotitaloon, missä on oma aidattu piha, sekä metsää ympärillä. Ei kaupungin hälinee, ei ohikulkijoita, ei lapsia kiljumassa, eikä jatkuvasti muita koiria. Perheeseen kuuluu kuitenkin kolme koiraa: Labradorinnoutaja (joka on Bellan hyvä ystävä nyt), Havannankoira, sekä Kiinanharjakoira. Sen lisäksi talosta löytyy kolme kissaa (joihin Bella rakastui heti) sekä lampaita. Kaikin puolin Bella on sopeutunut mielettömän hyvin uuteen kotiinsa ja kaikki eläimet tulevat toimeen lähestulkoon täydellisesti. Uskon, että tämä on oikea ratkaisu ja haluan vain parasta Bellalle. Onneksi Bella tulee meille vielä hoitoon, joten tulen näkemään sitä vielä. Toivon kaikkea hyvää uudelle perheelle ja olen luvannut Bellan lopunelämän tuen. Jos heille tulee mitään ongelmia, tai uusia tilanteita Bellan kanssa, autan enemmän kuin mielelläni, sillä varmasti tunnen sen koiran parhaiten ja ymmärrän ehkä vähän enemmän Bellan sielunelämää.