Tokoa, rallytokoa, suunnitelmia ja tavoitteita

Taas on ollut hiljaiseloa tän blogin kanssa. Ehkä sitä nyt taas pääsisi vähän useammin päivittämään.

Lyhyesti siis tämän hetken tilanteesta. Tammikuun alussa, loppiaisena käytiin Milon kanssa taas tokokokeessa. Tällä kertaa tähdet oli oikeassa asennossa ja paikkamakuu meni hyvin! Se oli kyllä hieman levotonta ja pientä vinkumista, MUTTA saatiin arvosana 8! Olin niin onnellinen tästä, uskomatonta. Vihdoin! Siis kova työ ja treeni palkitaan. Muutenkin koe sujui tasaisen varmasti, vaikkakin pisteet ei olleet mitään huimia. Kuitenkin saatiin 1-tulos, pistein 178,5 ja sijoituttiin toisiksi. Tässä vielä linkki kokeeseen https://www.youtube.com/watch?v=4L4xCTmGGNo
Pisteet alla:
Paikkamakuu 8p
Seuraaminen 8,5p
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5p
Luoksetulo 9p
Noutoesineen pito 10p
Kauko-ohjaus 8p
Estehyppy 9,5p
Kokonaisvaikutus 10p


Tammikuussa aloitettiin nuorten tavotteellisten koirakoiden tokokurssi, 15 kertaa. Treenit on joka maanantai klo 21-22. Ajankohta on aika myöhäinen ja usein iltavuoron jälkeen motivaatio treeneihin lähtemiseen on melkolailla hakusessa. Kuitenkin kaikki treenikerrat ovat olleet erittäin hyviä ja ollaan niistä saatu hyviä vinkkejä! Treenien jälkeen ei ole väsymyksestä ollut tietoakaan ja hymyssä suin on saanut jokakerta tulla kotiin. Tykkään paljon kouluttajista ja ryhmä on sopivan kokoinen, aina pääsee tekemään ohjatusti ja itsenäisesti.

Helmikuussa hain Milon kanssa HSKH:n SM-joukkueeseen alo koirakoksi. Vielä en ole kuullut mitään, jännityksellä odotan onko meillä mitään mahdollisuuksia. Jos joukkuepaikka saadaan, yritän saada yhden ulkokokeen toukokuun alkupuolelle ja toivon parasta, että SM:eistä irtoaisi TK1. Jos ei saada paikkaa, mennään suoraan avoimeenluokkaan.

Treenitilannetta:
Seuraaminen - jonkinverran edistää, eli nyt tehdään 1,2,3 askeleen siirtymiä, tavoitteena saada koira ajattelemaan taaksepäin. Herkästi ekat 3-4 askelta edistää ja sen jälkeen jarruttaa itse. Yritetään muutta tätä, niin että alusta asti olisi ne jarrut matkassa mukana. Koko perusasennon olen opettanut hiukan liian eteen, nyt siis korjaillaan koko paikkaa hieman taaemmas. Täyskäännöksessä (teen sen koiraan päin, eli vasemmalle) koira jättää ns. viimeisen ristiaskeleen tekemättä. Tätä nyt hiouttu erilaisilla ympyröillä ja peruutuksilla ja yli kääntymisillä ja alkaa olla parempi. Seuruussa peruuttaminen on Milolle aina ollut melko helppoa, joten sitä vaan jatketaan. Alla muutama linkki seuraamisista. Ikinähän mikään ei näytä yhtä hyvältä kun joku kuvaa/katsoo, eli nämä ei ehkä sitä ihan parhainta.
Seuraaminen joulukuu 2016
https://www.youtube.com/watch?v=O1qYGjCmBd8

Kaukot - hurjasti edistynyt! Nyt hiotaan tekniikkaa ja nopeutta

Jäävät - Tehdään erottelua ja nopeutta, sekä kestoa erikseen. Liikkeestä maahanmeno on hieman hidas, ensin pysähtyy, ja sitten vasta menee maahan hissinä taaksepäin. Yritän nyt muuttaa sitä suoraan "syöksynä" eteenpäin maahanmenoksi. Pikkuhiljaa parempi..

Luoksetulo - hyvä, tasainen. Siihen varmuutta jäämiseen ja tarkkuutta, että ei siirrä etutassuja sen jälkeen kun lähden itse.

Merkin kierto - hyvä tempo molempiin suuntiin, yritetään nyt tiukentaa kaarta. Aloitettu evl kiertohyppuhässäkkä, eli pelkkää kiertoa, mutta häiriönä esteet ja nyt kerran kokeiltu kapuloillakin. Helpotetusti ensin ja koko ajan pidennetään matkaa. Erittäin lupaava alku!

Paikkamakuu & paikkaistuminen - siis ihan mieletön kehitys! Voisi jo melkein sanoa rennoksi, tai ei ainakaan enään levotonta! Ei enään vingu tai ääntele, pysyy asennossa ja lähinnä katsoo ohjaajaa. Nyt tehotreeniä nopeaan maahamenoon ja nopeaan sivulle nousuun ja erityistä tarkkuutta, että ohjaaja ei anna mitään vartalo(käsi)apuja. Paikkaistuminen sujuu hyvin. Siinä on paljon parempi ja rennompi. Nyt tehty yllättävää palkkaa, että ei menisi maahan (pitkissä istumisissa tuppaa mennä maahan).

Muista liikkeistä kerron toisessa päivityksessä.

Rallytokosta sen verran, että ei olla juurikaan sitä treenattu viimeisen täyskatastrofi kokeen jälkeen. Nyt kuitenkin iski jostain motivaatio ja ilmoittauduin huhtikuulle avoimen kokeeseen. Nyt yritän jokaisella treenikerralla tehdä houkutusta ja muutaman kerran treenataan hyppyä ja saksalaista täyskäännöstä ja jotain pientä radanpätkää. Toivon todella, että saadaan hyvä tulos ja oltaisiin enään yhden kokeen päässä RTK2:sesta.

Milon kanssa on ihanaa treenata. Se jaksaa loputtomiin, se kestää toistoja ja on aina valmiina tekemään. Kaikki liikkeet on sen mielestä kivoja ja kaikkea se tekee yhtä hyvällä mielellä ja ilolla. Vihdoin alkaa selkeästi myös ohjaaja eli minä kiinnostamaan enemmän, kuin ne muut koirat. Alan myös selkeästi luottamaan enemmän Miloon, niin treeneissä kuin kisapaikoillakin. Siitä alkaa koko ajan enemmän tulla se koira, josta haaveilin ja samalla haaveet ja tavoitteet vain kasvavat!

Vielä pari treenivideota
merkin kierto:
https://www.youtube.com/watch?v=o8sziSsuSkI

hyppynouto (ei vielä koevalmis):
https://www.youtube.com/watch?v=23Vtc6IDz6A

Epäonnistumisia ja pettymyksiä, sitä kai tämä kisaaminen on. Ei vaan olihan siellä niitä onnistumisiakin!

Taas pitkästä aikaa tuntuu siltä, että saattaisi helpottaa oloa kirjoitella vähän ajatuksia ylös. Viime viikonloppu ja sen kisat toivat uuden epäonnistumisen ja pettymyksen aallon, jonka haluaisin nyt ravistella pois. Mennäänpä nyt aluksi vähän ajassa taaksepäin, niin kuulostaa ehkä hieman järkevämmältä tämä tarina.

Viimeksi kirjoittelin tänne heinäkuun lopulla, kun olimme käyneet ensimmäiset tokokokeet. Silloin ei paikkamakuu sujunut ihan niinkuin piti ja sitä jäätiinkin sitten treenaamaan. Muiden yllytyksestä pehmentyneenä suostuin lähteä edustamaan HSKH:n joukkuetta tokon piirinmestaruuskisoihin elokuun lopulla. Treenattiin paikkamakuuta niin paljon kun mahdollista, eri koirien kanssa, eri häiriöissä, kisanomaista ja vaikka mitä. Välillä se treeneissä sujuikin ihan hyvin, mutta missään kohtaa se ei mielestäni ollut rento. Eli vaikka hiljaa pysyikin, pää kääntyili kun tuulimyllyllä ja häntä vispasi, se oli siis levottoman näköistä. Noh, luvattiin jo, joten kauniina elokuun päivänä suunnattiin kohti Tuomarinkartanon vinttikoirarataa ja tokon piirinmestaruuskisoja. Mua jännitti enemmän kuin koskaan. Sami ei päässyt mukaan kisoihin, joten jouduin mennä sinne yksin. Toki joukkuekaverit oli paikalla, mutta mulla ei ollut mun tukea ja turvaa mukana. Sitä joka sanoo hengitä, hyvin se menee, muista pitää hauskaa. Silloin en myöskään vielä luottanut Miloon, enkä Milon hermoihin uusissa koepaikoissa. Se oli liian monta kertaa nolannut mut räyhäämällä, joten pidin sitä autossa koko ajan. Nyt ymmärrän, että se ei ainakaan helpota paikkamakuun ongelmia. Kun sitten tuli meidän vuoro, olin kireä kun viulunkieli ja tuntui että pyörryn. Tunsin jo kun päästiin riviin, että Milo ei tule pysymään hiljaa. Ja niinhän siinä kävi, se alkoi vinkua jo muutaman askeleen jälkeen ja haukkuminen alkoi noin 15 sekuntia siitä kun olin jättänyt sen. Se haukkui komentavasti, koko minuutin. Viimeisten sekuntien aikana se nousi istumaan, mutta onneksi ei tälläkään kertaa lähtenyt paikaltaan. Ja taas sain hävetä. Ihan hirveä tilanne niille muille koirakoille.

Yksilöliikkeet meni ihan hyvin. Sain olla taas ylpeä kaikesta, paitsi luoksetulosta. Meidän siis varma luoksetulo muuttui epävarmaksi ohjaajaan perään hiippailuksi. Videolta huomaan, että selkeästi Milo paineistui yleisöstä, eikä sen takia vaan pysynyt istumassa. Lopulliseksi tuomioksi tuli ALO3, 119p. Ja taas menin itseeni ja ryvin jossain inhossa. Miksi kaiken tämän treenin jälkeen meillä menee näin huonosti. Miksi mulla on näin vaikea koira.

(Tämä jäänyt luonnokseksi viime syksyltä, julkaisen ihan tälläisenään, hyvänä muistutuksena itselle noista fiiliksistä. Kohta vähän kivempaa tekstiä. :)

Tässä vielä linkki 21.8.2016 kokeeseen:
 https://www.youtube.com/watch?v=UyYJtV4taWg&t=31s