Viime keväänä tosiaan lähdettiin ex-mieheni kanssa omille teille ja niinpä ihana pieni Nada tyttö muutti samalla miehen matkaan. Tämä oli pitkän harkinnan tulos ja Nadankin muuttaminen mukaan oli tiedossa jo pitkään. Pahaltahan se tuntui, mutta Samin koiraksi se alunperinkin tuli, joten luopumistyö oli siinä mielessä helpompi tehdä. Onneksi Nada tulee aina välillä meille hoitoon ja käydään edelleen lenkeillä yhdessä.
Toukokuun 20 päivä oli elämäni hirvein. Silloin jouduin tehdä vaikeimman päätöksen ikinä ja päästää rakkaan Nellin ikiuneen. Todennäköisesti syöpä oli levinnyt vatsaonteloon ja siitä johtuen Nellin vointi romahti täysin yön aikana. Onneksi Nelli sai elää loppuun asti täysillä ja lähtö oli nopea ja mahdollisimman kivuton. Toipuminen vei oman aikansa, enkä ikinä koskaan tule Nelliä unohtamaan, mutta olen kiitollinen kymmenestä ihanasta vuodesta yhdessä. Muistot säilyy onneksi ikuisesti. Me jäätiin siis Milon kanssa ihan kahdestaan ja se oli aika iso shokki meille molemmille. Milolla meni useampi viikko sopeutua ainoan koiran rooliin ja edelleen pidän huolen, että vähintään kerran viikossa Milo pääsee tapaamaan jonkun kaveri koiran.
Muutoksia kun tapahtui, niin laitettiin sitten koko elämä uusiksi! Ostin ensimmäisen oman asunnon ja muutettiin kesäkuun lopulla Milon kanssa ihanaan rivitalo kaksioon Nurmijärvelle. Meillä on nyt ihana oma piha ja ihan oma koti! Ollaan viihdytty tosi hyvin ja Milokin alkaa olla suht hyvin sopeutunut ainoan koiran elämään.
Opiskeluiden suhteen alan olla loppusuoralla. Loppuvuodesta olisi tarkoitus tehdä näyttö ja sitten olenkin valmistunut eläintenkouluttaja. Yrityskin alkaa pikkuhiljaa pyörimään, siitä lisätietoa lähiaikoina!
Kesä ollaan pidetty aikalailla treenitaukoa, vähän höntsä tokoiltu ja rallytokoiltu ja hieman aksailtu. Syksyllä jatkuu kisaamiset ja yritetään metsästää vielä RTK4 tälle vuodelle!
