Alan ymmärtämään mitä tarkoitetaan murkkuiällä.

No nyt se alkoi meilläkin, tai alkoi noin kuukausi sitten. Milon murkkuikä. Viime perjantaina tuli 7 kuukautta ikää täyteen ja todella alan ymmärtää mistä ihmiset puhuu, kun kerrotaan murkkuiästä ja kuinka ihan kaikki opittu unohtuu. Taitaa myös pitää paikkansa, että uroksilla tämä vaihe on tuplasti kauheempi. Kaikki mitä on tähän asti opittu on hävinnyt kokonaan tuolta pääkopasta. Hihnakäytös, ai mikä hihnakäytös? Eikös se tarkottanutkin sitä että vedetään kun höyryveturi, poukkoillaan puolelta toiselle, haistellaan kaikkea, ihmetellään jokaista roskaa, lehteä, keppiä, vesitippaan mikä tiellä näkyy. Karvat pystyssä rähistään, tai ehkä parhaimmillaan vain vähän tuijotetaan kaikkia ohitettavia koiria. Haukutaan kun ei pääse mihin haluaisi ja revitään 21 kilon elopainolla emännän käsi irti. Eikös me juuri tämä käytös olla opeteltu viimeisen viiden kuukauden aikana? Ai eikö? No Milon mielestä ainakin. Täyttä puuta taitaa olla ton jätkän pään sisältö. Noh, toivon todella, että tämä on vaihe ja tulee menemään ohi. Onneksi sentään sisätiloissa osataan olla niinkuin kuulukin! Eikä ainakaan vielä ole näkynyt treenikentällä tätä käytöstä, eli jotain plussaa edes, ne asiat taitaa olla paremmin juurtunut tonne pieneen päähän. Onneksi on noi kaksi aikuista, joista Nelli on superihana löntystelijä, joka tottelee lähes tilanteessa kuin tilanteessa. Bellakin on ihan unelma Miloon verrattuna. Yksinään lenkillä Milokin on ihan siedettävä. Kaikki tää käytös korostuu potenssiin 10 kun on joku muu koira mukana, vaikka se olisi toisen talutettavana. Saa nähdä onko tää sittenkin ensimmäinen ja viimenen uros meidän talouteen, eipä ollut mitään näin rasittavaa vaihetta Nellillä, tai sitten aika on kullannut muistot. ;)

Elokuussa alotetaan ensimmäinen tokokurssi, toivottavasti saadaan paljon lisää hyviä vinkkejä ja neuvoja.

                                                  Milo 7kk.