TOKOn SM-kisat!

Viimeksi kerroin, että haettiin HSKH:n joukkueeseen tokon SM-kisoihin. No me tosiaan saatiin paikka. Mua on jännittänyt ihan hirveesti, oikeastaan siitä asti kun saatiin tietää tästä. Mutta nopeasti vähän mitä tapahtui ennen SM-kisoja:

17.4.17 käytiin Lohjalla kokeilemassa rally-tokon avointa luokkaa. Se houkutus kun on ollut meille aika ongelmallinen. Siellä oli pääsiäisteemaisesti houkutukseesa ihana pääsiäistipu, sekä pääsiäismuna jonka sisällä kalkkunaa. Me selvittiin kuitenkin radasta hienosti, 100/100p ja luokkavoitto! Nyt siis yhtä tulosta vaille RTK2! Eiköhän me kesällä koiteta käydä hakemassa se viimeinen. :)

6.5.17 oltiin tokokokeessa Kivikossa, hakemassa sitä toista 1-tulosta SM kisoja varten. Onneksi se 1-tulos saatiin, vaikkakin ei millään kehuttavilla pisteillä. Harmillisesti keli oli ihan hirveä, tuuli kovaa, satoi räntää ja oli todella kylmä. Milo oli jotenkin todella vaikea saada kontaktiin ja etenkin siirtymisssä huomasin, kuinka se oli ihan jossain muualla, kun mun kanssa kokeessa. Harmillisesti kaukoissa tuli kolmas käsky istu vaihtoon ja siten nollattiin kaukot. Pisteitä saatiin muuten aika kivasti, joten saatiin se 163p ja 1-tulos. Mahdollisuudet siis TK1:seen SM-kisoista.

Sen jälkeen oikeastaan treenailtiin pelkkiä alon liikkeitä. Kaikki on sujunut muuten hyvin ja seuruun sain todella hyväksi, ei siis edistä enää juuri ollenkaan. Mutta noi ikuiset ongelmat, eli kaukot. Treenatessa saan niitä nopeita vaihtoja, mutta heti kun tekee kisanomaista, muuttuu ne hitaiksi. Tiesin, että se voi olla ongelma, sekä siirtymät ylipäänsä noin haastavassa ympäristössä, mutta kisoihin lähdettiin hyvillä mielin.

27.5.17 oli siis vihdoin se päivä ja jännitys tapissa! Paikalla piti olla jo klo 7.30 eläinlääkärintarkistuksessa. Milo oli omaan tuttuun rasittavaan tyyliinsä aluksi erittäin herkkä reagoimaan ja haukkuikin melko paljon jonottaessa ell tarkkiin. Itse tarkistus sujui hyvin, Milohan nyt vaan tykkää kaikista ja kaikesta mikä liittyy häneen itseensä. Sillä välin Sami olikin saanut tuotua Milon häkin meidän teltalle ja sainkin Milon suoraan häkkiin. Yleisesti ottaen Milo haukkuu paljon häkissä, etenkin jos näkee/kuulee koiria. Onneksi saatiin häkki telttaan ja ihme kyllä, Milo oli todella rauhallinen ja hiljainen koko kisapäivän!

Alon liikkeet tehtiin kolmessa eri kehässä ja siirtymissä pääsi palkkaamaan koiran. Ensimmäisessä kehässä oli liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja kauko-ohjaus. Kun meidän vuoro tuli, olin saanut Milon hyvään vireeseen ja tuntui hyvältä mennä kehään. Liikkeestä maahan oli hyvä, tasainen suoritus, saatiinkin siitä 9,5p. Seuraavaksi luoksetulo, joka oli myös hyvä ja nopea, mutta Milo törmäsi käteen, joten siitä saatiin 9p. Kaukoissa tuli harmilliset tuplakäskyt molempiin suuntiin, sillä Milo katseli yleisöön, eikä siis kuunnellut ekaa käskyä. Siitä harmiksi saatiin 7p. Siirtymissä uskalsin palkata kunnolla ja innostaa koiraa. Milo oli tosi kivasti mun mukana kehässä, eikä yhtään haahuillut. Kokonaisvaikutus ekasta kehästä oli 8p. Seuraavassa kehässä oli liikkeinä kapulanpito, seuruu ja estehyppy. Kapulanpito oli tasaisen varma, niinkuin joka kokeessa ollut ja siitä saatiin 10p. (Ollaan saatu siitä jokaisessa 5 alo kokeessa 10p.) Seuraaminen oli mielettömän hyvä, täydet 10p! Tämä oli ehdottomasti koko kisan paras asia!! Viimeisenä oli vielä hyppy, siitä saatiin 9p, sillä Milo osui käteeni palatessaan sivulle. Kokonaisvaikutus 10p. Paikkamakuusta tuli 8p ja kokonaisvaikutuksesta 9p. Milo meni tuplakäskyllä maahan sekä tuplakäskyllä ylös. Näissä siis myös katseli yleisöä. Muuten paikkis oli rento, hiljainen ja täysin keskittynyt muhun. Tästä siis olin erittäin ylpeä, sillä mielentila oli hieman vaihtelevaa tuolla kisapäivänä. Kaiken kaikkiaan piteitä tuli 174p TK1. Joukkueemme tuli kuudenneksi. Koiraan olen todella tyytyväinen, se teki parhaansa ja niinkuin olen maininnut, Milo ei ole sieltä helpoimmasta päästä kisakoirana. Se on todella häiriöherkkä, reaktiivinen ja stressaa herkästi. Jotain olen kuitenkin osannut tehdä oikein, sillä kehään mennessä unohtuu muu ja ajatuskuplaan mahtuu vain minä ja suoritettavat liikkeet.

Tämä päivitys tuli nyt todella myöhässä, sillä olin unohtanut julkaista tämän silloin kesän alussa. Päätin kuitenkin julkaista, vaikka SM-kisoista onkin jo aikaa, sillä ei sitä tiedä ollaanko me enää koskaan osallistumassa moisiin kisoihin ja se oli ehdottomasti mieleenpainuvin koe meille!

Videot SM-kisojen yksilöliikkeistä:

https://www.youtube.com/watch?v=E0FZQY7Lmxk

https://www.youtube.com/watch?v=_fN853ex6f8

Tokoa, rallytokoa, suunnitelmia ja tavoitteita

Taas on ollut hiljaiseloa tän blogin kanssa. Ehkä sitä nyt taas pääsisi vähän useammin päivittämään.

Lyhyesti siis tämän hetken tilanteesta. Tammikuun alussa, loppiaisena käytiin Milon kanssa taas tokokokeessa. Tällä kertaa tähdet oli oikeassa asennossa ja paikkamakuu meni hyvin! Se oli kyllä hieman levotonta ja pientä vinkumista, MUTTA saatiin arvosana 8! Olin niin onnellinen tästä, uskomatonta. Vihdoin! Siis kova työ ja treeni palkitaan. Muutenkin koe sujui tasaisen varmasti, vaikkakin pisteet ei olleet mitään huimia. Kuitenkin saatiin 1-tulos, pistein 178,5 ja sijoituttiin toisiksi. Tässä vielä linkki kokeeseen https://www.youtube.com/watch?v=4L4xCTmGGNo
Pisteet alla:
Paikkamakuu 8p
Seuraaminen 8,5p
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5p
Luoksetulo 9p
Noutoesineen pito 10p
Kauko-ohjaus 8p
Estehyppy 9,5p
Kokonaisvaikutus 10p


Tammikuussa aloitettiin nuorten tavotteellisten koirakoiden tokokurssi, 15 kertaa. Treenit on joka maanantai klo 21-22. Ajankohta on aika myöhäinen ja usein iltavuoron jälkeen motivaatio treeneihin lähtemiseen on melkolailla hakusessa. Kuitenkin kaikki treenikerrat ovat olleet erittäin hyviä ja ollaan niistä saatu hyviä vinkkejä! Treenien jälkeen ei ole väsymyksestä ollut tietoakaan ja hymyssä suin on saanut jokakerta tulla kotiin. Tykkään paljon kouluttajista ja ryhmä on sopivan kokoinen, aina pääsee tekemään ohjatusti ja itsenäisesti.

Helmikuussa hain Milon kanssa HSKH:n SM-joukkueeseen alo koirakoksi. Vielä en ole kuullut mitään, jännityksellä odotan onko meillä mitään mahdollisuuksia. Jos joukkuepaikka saadaan, yritän saada yhden ulkokokeen toukokuun alkupuolelle ja toivon parasta, että SM:eistä irtoaisi TK1. Jos ei saada paikkaa, mennään suoraan avoimeenluokkaan.

Treenitilannetta:
Seuraaminen - jonkinverran edistää, eli nyt tehdään 1,2,3 askeleen siirtymiä, tavoitteena saada koira ajattelemaan taaksepäin. Herkästi ekat 3-4 askelta edistää ja sen jälkeen jarruttaa itse. Yritetään muutta tätä, niin että alusta asti olisi ne jarrut matkassa mukana. Koko perusasennon olen opettanut hiukan liian eteen, nyt siis korjaillaan koko paikkaa hieman taaemmas. Täyskäännöksessä (teen sen koiraan päin, eli vasemmalle) koira jättää ns. viimeisen ristiaskeleen tekemättä. Tätä nyt hiouttu erilaisilla ympyröillä ja peruutuksilla ja yli kääntymisillä ja alkaa olla parempi. Seuruussa peruuttaminen on Milolle aina ollut melko helppoa, joten sitä vaan jatketaan. Alla muutama linkki seuraamisista. Ikinähän mikään ei näytä yhtä hyvältä kun joku kuvaa/katsoo, eli nämä ei ehkä sitä ihan parhainta.
Seuraaminen joulukuu 2016
https://www.youtube.com/watch?v=O1qYGjCmBd8

Kaukot - hurjasti edistynyt! Nyt hiotaan tekniikkaa ja nopeutta

Jäävät - Tehdään erottelua ja nopeutta, sekä kestoa erikseen. Liikkeestä maahanmeno on hieman hidas, ensin pysähtyy, ja sitten vasta menee maahan hissinä taaksepäin. Yritän nyt muuttaa sitä suoraan "syöksynä" eteenpäin maahanmenoksi. Pikkuhiljaa parempi..

Luoksetulo - hyvä, tasainen. Siihen varmuutta jäämiseen ja tarkkuutta, että ei siirrä etutassuja sen jälkeen kun lähden itse.

Merkin kierto - hyvä tempo molempiin suuntiin, yritetään nyt tiukentaa kaarta. Aloitettu evl kiertohyppuhässäkkä, eli pelkkää kiertoa, mutta häiriönä esteet ja nyt kerran kokeiltu kapuloillakin. Helpotetusti ensin ja koko ajan pidennetään matkaa. Erittäin lupaava alku!

Paikkamakuu & paikkaistuminen - siis ihan mieletön kehitys! Voisi jo melkein sanoa rennoksi, tai ei ainakaan enään levotonta! Ei enään vingu tai ääntele, pysyy asennossa ja lähinnä katsoo ohjaajaa. Nyt tehotreeniä nopeaan maahamenoon ja nopeaan sivulle nousuun ja erityistä tarkkuutta, että ohjaaja ei anna mitään vartalo(käsi)apuja. Paikkaistuminen sujuu hyvin. Siinä on paljon parempi ja rennompi. Nyt tehty yllättävää palkkaa, että ei menisi maahan (pitkissä istumisissa tuppaa mennä maahan).

Muista liikkeistä kerron toisessa päivityksessä.

Rallytokosta sen verran, että ei olla juurikaan sitä treenattu viimeisen täyskatastrofi kokeen jälkeen. Nyt kuitenkin iski jostain motivaatio ja ilmoittauduin huhtikuulle avoimen kokeeseen. Nyt yritän jokaisella treenikerralla tehdä houkutusta ja muutaman kerran treenataan hyppyä ja saksalaista täyskäännöstä ja jotain pientä radanpätkää. Toivon todella, että saadaan hyvä tulos ja oltaisiin enään yhden kokeen päässä RTK2:sesta.

Milon kanssa on ihanaa treenata. Se jaksaa loputtomiin, se kestää toistoja ja on aina valmiina tekemään. Kaikki liikkeet on sen mielestä kivoja ja kaikkea se tekee yhtä hyvällä mielellä ja ilolla. Vihdoin alkaa selkeästi myös ohjaaja eli minä kiinnostamaan enemmän, kuin ne muut koirat. Alan myös selkeästi luottamaan enemmän Miloon, niin treeneissä kuin kisapaikoillakin. Siitä alkaa koko ajan enemmän tulla se koira, josta haaveilin ja samalla haaveet ja tavoitteet vain kasvavat!

Vielä pari treenivideota
merkin kierto:
https://www.youtube.com/watch?v=o8sziSsuSkI

hyppynouto (ei vielä koevalmis):
https://www.youtube.com/watch?v=23Vtc6IDz6A

Epäonnistumisia ja pettymyksiä, sitä kai tämä kisaaminen on. Ei vaan olihan siellä niitä onnistumisiakin!

Taas pitkästä aikaa tuntuu siltä, että saattaisi helpottaa oloa kirjoitella vähän ajatuksia ylös. Viime viikonloppu ja sen kisat toivat uuden epäonnistumisen ja pettymyksen aallon, jonka haluaisin nyt ravistella pois. Mennäänpä nyt aluksi vähän ajassa taaksepäin, niin kuulostaa ehkä hieman järkevämmältä tämä tarina.

Viimeksi kirjoittelin tänne heinäkuun lopulla, kun olimme käyneet ensimmäiset tokokokeet. Silloin ei paikkamakuu sujunut ihan niinkuin piti ja sitä jäätiinkin sitten treenaamaan. Muiden yllytyksestä pehmentyneenä suostuin lähteä edustamaan HSKH:n joukkuetta tokon piirinmestaruuskisoihin elokuun lopulla. Treenattiin paikkamakuuta niin paljon kun mahdollista, eri koirien kanssa, eri häiriöissä, kisanomaista ja vaikka mitä. Välillä se treeneissä sujuikin ihan hyvin, mutta missään kohtaa se ei mielestäni ollut rento. Eli vaikka hiljaa pysyikin, pää kääntyili kun tuulimyllyllä ja häntä vispasi, se oli siis levottoman näköistä. Noh, luvattiin jo, joten kauniina elokuun päivänä suunnattiin kohti Tuomarinkartanon vinttikoirarataa ja tokon piirinmestaruuskisoja. Mua jännitti enemmän kuin koskaan. Sami ei päässyt mukaan kisoihin, joten jouduin mennä sinne yksin. Toki joukkuekaverit oli paikalla, mutta mulla ei ollut mun tukea ja turvaa mukana. Sitä joka sanoo hengitä, hyvin se menee, muista pitää hauskaa. Silloin en myöskään vielä luottanut Miloon, enkä Milon hermoihin uusissa koepaikoissa. Se oli liian monta kertaa nolannut mut räyhäämällä, joten pidin sitä autossa koko ajan. Nyt ymmärrän, että se ei ainakaan helpota paikkamakuun ongelmia. Kun sitten tuli meidän vuoro, olin kireä kun viulunkieli ja tuntui että pyörryn. Tunsin jo kun päästiin riviin, että Milo ei tule pysymään hiljaa. Ja niinhän siinä kävi, se alkoi vinkua jo muutaman askeleen jälkeen ja haukkuminen alkoi noin 15 sekuntia siitä kun olin jättänyt sen. Se haukkui komentavasti, koko minuutin. Viimeisten sekuntien aikana se nousi istumaan, mutta onneksi ei tälläkään kertaa lähtenyt paikaltaan. Ja taas sain hävetä. Ihan hirveä tilanne niille muille koirakoille.

Yksilöliikkeet meni ihan hyvin. Sain olla taas ylpeä kaikesta, paitsi luoksetulosta. Meidän siis varma luoksetulo muuttui epävarmaksi ohjaajaan perään hiippailuksi. Videolta huomaan, että selkeästi Milo paineistui yleisöstä, eikä sen takia vaan pysynyt istumassa. Lopulliseksi tuomioksi tuli ALO3, 119p. Ja taas menin itseeni ja ryvin jossain inhossa. Miksi kaiken tämän treenin jälkeen meillä menee näin huonosti. Miksi mulla on näin vaikea koira.

(Tämä jäänyt luonnokseksi viime syksyltä, julkaisen ihan tälläisenään, hyvänä muistutuksena itselle noista fiiliksistä. Kohta vähän kivempaa tekstiä. :)

Tässä vielä linkki 21.8.2016 kokeeseen:
 https://www.youtube.com/watch?v=UyYJtV4taWg&t=31s

Nyt se on ohi, nimittäin ensimmäinen tokokoe!

Tänään oltiin Milon kanssa ensimmäisessä tokokokeessa. Valitettavasti paikkamakuu nollaantui, joten tulokseksi tuli ALO2 pistein 150,5p. Yksilöliikkeistä saatiin ihan huikean hyvät pisteet ja niihin olen erittäin tyytyväinen!

Paikkamakuu tosiaan hajosi täysin 1,5 viikkoa sitten kokeenomaisissa treeneissä. Siihen asti ja siis näihin kokeisiin ilmoittautuessa olin siinä uskossa, että paikkamakuu on lähes varma. Ainut ongelma tuolloin oli muiden maahan käskyt, joista otti häiriötä ja saattoi mennä itsekkin maahan. Jotenkin tuolloin kokeenomaisessa treenissä paineistui paikkamakuussa ja noin puolen minuutin kohdalla alkoi haukkumaan, pysyi kuitenkin maassa, mutta haukkui. Tätä treenattiin paljon ennen koetta, mutta ei selkeästi tarpeeksi. Tämän päivän kokeesta viisastuneena otin uuden tavan, uuden jättösanan ja palkkaustyylin. Kokeillaan viikko ja katsotaan mitä tapahtuu.

Tässä vielä linkki yksilöliikkeisiin:

https://www.youtube.com/watch?v=9jvsOXqLnVQ

Tuomarina Harri Laisi

Tässä vielä hieman omia ajatuksia liikkeistä:

Paikallamakuu: 0 Milo meni maahan vasta neljännellä käskyllä, eli tämä jo nollasi liikkeen. Tämä oli täysin oma moka, käytin ihan väärää äänensävyä kolmeen ensimmäiseen käskyyn, kunnes tajusin vaihtaa normaaliin äänensävyyn. Toki myös Milo oli ihan väärässä mielentilassa, kuten nyt viimeisimmät paikkamakuut joka kerta. Haukkuminen alkoi jo kun kävelin pois päin, ennenkuin ehdin edes kääntyä. Voi luoja että hävetti! Koko pitkän minuutin ajan Milo haukkui todella komentavasti, ei hyvä. Tämä olisi myös nollannut liikkeen, tarkistin asian tuomarilta. Harmittaa!

Seuraaminen: 9 Erittäin hyvässä kontaktissa koko seuruun, ei edistänyt, ei poikittanut, teki hyvällä ilmeellä ja innokkaasti. Oikealle käännös on tiivis, tässä meillä ollut aikaisemmin ongelmaa, siinä on ollut väljä. Ainoastaan viimeinen täyskäännös ja liike seis oli huono, hidas ja vino. Tiedänpä nyt, että näitä pitää treenata lisää.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10 Todella hyvä, siisti ja sujuva suoritus, meni napakasti hissinä maahan.

Luoksetulo: 9,5 Perusasennossa oli vasen etujalka taaempana ja korjasin sen kun jätin koiran. Katsoi myös kerran taaksepäin, eli ehkä näistä tuo 0,5 pistettä lähti. Tuli kuitenkin hyvin suorana sivulle, vauhti sopiva ja kiva ilme.

Noutoesineen pitäminen: 10 Wau! Tästä olen todella ylpeä! Me ollaan taisteltu koko kapulan kanssa aikaisemmin todella pitkään, eikä kapulan pidosta tullut yhtään mitään 5-9kk iässä. Tehtiin paljon treeniä tämän liikkeen  eteen, joten todellakin ylpeä, että saatiin tästä täydet pisteet!

Kauko-ohjaus: 8,5 Tässäkään ei mennyt ensimmäisestä käskystä maahan, sekä istumisesta maahan meno on liian hidas. Tähän siis lisää treeniä, sivulta nopeaa maahanmenoa ja kaukoissa nopeampaa maahanmenoa. Ainut yksilöliike johon en ole tyytyväinen.

Estehyppy 10: Tämä oli todellakin hieno suoritus! Vielä 5kk sitten kokeenomaisessa treenissä kiersi kolme kertaa esteen. Nyt oli ihan priima suoritus, nopea, tarkka ja suorana sivulle. Ainoa ongelma tässä on oikeastaan ollutkin välillä vino perusasento lopussa, joten todellakin tähän olen tyytyväinen!

Kokonaisvaikutus 9: Yllätyin, että saatiin näin hyvä arvosana, vaikka paikkamakuu oli totaali kaaos. Toki koira pysyi silti maassa, joten tavallaan hallinnassa. Siirtymiset yksilöliikkeiden väleissä oli siistejä, hallittuja. Näitäkin ollaan treenattu paljon, mutta hienosti kesti palkattomuuden. Vasta viimeiseen liikkeeseen siirtyessä huomasin pientä vireen tippumista, ei ollut ihan kuulolla. Toki tämäkin oli helposti korjattavissa.

Tuomarin kommentit, erinomaista kaikki muut liikkeet, paitsi kaukoissa kaksoiskäsky ja muutama vino perusasento. Tuomarikin harmitteli paikkamakuun nollaantumista, oltaisiin pisteiden puolesta voitu voittaa koko luokka!

Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen tähän! Mielettömän hyvät pisteet ekasta kokeesta, koiralla oli kivaa ja niin oli ohjaajallakin! Parasta Milon kanssa tokoilussa on sen mieletön motivaatio ja hieno kontakti. Sen mielestä parasta on yhdessä tekeminen, eikä niinkään se palkka. Toki palkka on tärkeää, mutta kestää hyvin palkattomat treenit. Häiriöherkkyys ja nyt tämä uusi paikkamakuun ongelma on harmillisia, mutta varmasti ajan ja treenin avulla korjattavissa olevia asioita. Kestihän Milo tämänkin päivän kokeen upeasti, vaikka oltiin ensimmäistä kertaa kokeessa ilman mitään aitoja, pelkkien kehänauhojen "varassa". Tämä kun ei ole mikään 100% varma koira pysymään vapaan, ellei ole jatkuvasti jonkun käskyn alla. Hyvä siis, että ollaan treenattu paljon siirtymiäkin ja niissä pysyy hyvin kontrollissa.

Nyt sitten uudet keinot käyttöön ja toivotaan parasta!

Väsynyt tokoilija. :)

Hiekkaa, kuraa, karvoja, tokoa, agilitya ja lenkkejä. Siitä on tämä syksy tehty!

Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi on tänne tullut päiviteltyä kuulumisia. Jotenkin aika vaan menee hurjaa vauhtia eteenpäin, eikä tämä aika vuodesta ole kovin inspiroivaa. Ainakin itsellä iskee totaali masennus tästä kurasta ja sateesta ja hiekasta ja pimeästä. Milo kun on ensimmäinen pitkäkarvainen koira tässä taloudessa, tuli ehkä hieman shokkina tämä kuinka kuraista ja märkää elämä voikaan olla! Lopulta monen viikon pesemisten jälkeen meni lopullisesti hermot ja ostettiin Milolle Rukan protect haalari. Se on ehdoton pelastus näihin keleihin! Helppo pukea, koira pystyy liikkumaan normaalisti ja haalari pysyy paikoillaan hyvin. Lenkin jälkeinen peseminen on älyttömästi helpompaa, eikä kämppä ole täynnä hiekkaa! Todellinen pelastus tähän kolmen koiran laumaan.

Mutta kerrotaanpa vähän mitä meille kuuluu. Ensin niitä hyviä asioita. Milon kanssa sujui hyvin nuorten koirien tokokurssi, joka oli elokuussa. Saatiin paljon hyvää häiriötä ja hyviä vinkkejä treeneihin. Sen jälkeen oikeastaan olenkin treenaillut yksin, välillä treenattu yhden kaverin kanssa, joka on meitä opastanut koko kesän.

Bella muutti syyskuussa osittain äitini luokse asumaan. Noin puolet ajasta on Bella ollut meillä ja puolet äidilläni, yleensä viikosta kahteen viikkoon kerrallaan. Tämä on ollut todella hyvä päätös, kaikkien puolesta. Bellan hihnakäyttäytyminen on edistynyt hurjasti! Remmirähjäys on oikeastaan jo täysin poissa. Jos Bella reagoi ohitettavaan koiraan, ei se enään hauku/murise/sekoa, ainoastaan saattaa hieman vetää koiraa kohti, mutta ei läheskään aina edes sitä. Katsotaan nyt alkuvuodesta miten jatketaan, muuttaako Bella takaisin kotiin vai ei. Alkuperäistä ongelmaa ei oikeastaan enään ole, eli siis kun ei pystytty yksin viedä kaikkia kolmea koiraa ulos, kun Milo sikaili ja riehui ja aiheutti selkeesti stressiä Bellassa. Nyt kun Milon rauhoittunut paljon ja saanut itsehillintää, ei enään ole ongelma viedä kaikkia yhtäaikaa ulos. Katsotaan mitä äiti on mieltä, haluaako pitää Bellan vai ei. :)

Vähän huonojakin uutisia. Nelliltä löysin syyskuussa rinnasta patin ja ohutneulanäytteen perusteella se oli mastsolukasvain. Nelliltä on siis maaliskuussa 2014 poistettu rintalastasta mastsolukasvain. Päätettiin nyt rinnan patti poistaa. Leikkausta valmistellessa huomattiin kaksi muutakin pattia, toinen oikean takajalan polven kohdalla ja toinen vasemman takajalan reiden takaosassa. Kaikki patit poistettiin ja siitä alkoikin pitkä toipuminen. Haavat itsessään paranivat melko hyvin. Kuitenkin viikon päästä leikkauksesta  vasemman takajalan haavasta lähti 2-3 tikkiä pois ja haavassa oli siis kunnon reikä ja onkalo. Jatkettiin antibioottia ja paikallishoitona puhdistus ja suihkutettava desifioiva aine. Haavan täydellisessä paranemisessa kului kuitenkin huimat 3 viikkoa! Eli Nelli joutui olla yhteensä kuukauden kauluri päässä ja hyvin kevyellä liikunnalla. Pahinta kuitenkin oli noin viikko leikkauksesta, kun Nellistä löytyi 6 uutta pattia, jotka kaikki ohutneulanäytteiden perusteella olivat mastsolukasvaimia. Näitä ei kuitenkaan ole järkeä lähteä poistamaan. Nellistä katsottiin perus veriarvot ja ultrattiin sisäelimet. Kaikki normaalia. Patologin lausunnossa patit olivat low grade mastsolukasvaimia. Nelli on voinut tähän asti täysin normaalisti. Pateille ei tehdä mitään, seuraillaan vain tilannetta. Toivottavasti Nelli elää vielä monta hyvää vuotta, mutta jos ei, on ainakin tiedossa mikä tilanne on ja annetaan Nellin elää täysillä jokapäivä, niin kauan kun on oireeton ja elämänlaatu hyvää.

Milo on ollut hyvin ailahteleva tän syksyn ajan. Välillä ihan unelma, mutta valitettavan usein ei. Milo on tempperamenttinen, herkkä reagoimaan ja reagoi ensimmäisenä kaikkeen haukkumalla. Treenitkin on sujunut hyvin vaihtelevasti.

Tokossa varsinkin on ollut hyvin vaihtelevaa menestystä. Miloa selkeästi alkoi treeneissä kiinnostamaan kaikki muu kuin itse treenaaminen. Kyllä se edelleen tekee mielellään, mutta tekemisen pitää olla kivaa ja vaihtelevaa. Milo ei kestä montaa toistoa samaa liikettä, eikä liian paljoa rauhallista, kontaktia vaativaa liikettä. Ohjaajana aloin jo olla melko epätoivoinen, kun ei muutenkaan tuota kokemusta ole tavoitteellisesta treenaamisesta. Onneksi on hyvä tukiverkosto, keneltä on pystynyt kysyä ja valittaa kurjuutta, kun on tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin. Pähkinänkuoressa ongelmat on olleet siis seuraaminen, eli seuraamisessa on edistänyt, tai löysäillyt, saattanut lähteä vain muualle, käännöksissä on jäljessä ja väljä, täyskäännös on väljä ja löysä. Pidemmän aikaa jo treenailinkin seuraamista pelkästään tarjoamisen kautta ja lyhyitä pätkiä, usein palkaten. Kapulan kanssa ollaan taisteltu koko pentuikä. Vihdoin noin 1,5 kuukautta sitten aloitin kunnolla kapulan pidon treenaamisen. Nyt ollaan päästy jo noin 5 sekunnin pitoon ja kestää jo kehumiset samalla, pudottamatta kapulaa. Noudossa palauttaa käteen, joskin palautus ei ole vielä läheskään valmis. Olimme tällä viikolla tokon yksityistunnilla ja siellä saimme todella hyviä vinkkejä moneen meidän ongelmista. Aloitettiin myös uutena liikkeenä tunnari! Tällä viikolla alkoi vihdoin pentu/nuorten koirien tokoryhmä, hallissa. Katsotaan mitä sieltä opimme, ainakin saadaan sitä paljon kaivattua häiriötä!

Sami on koko syksyn käynyt kerran viikossa agilitytreeneissä ja siinä onkin kehitystä tullut huimasta! Muutama kuva ja linkki viimeisemmästä treenistä alla.

https://www.youtube.com/watch?v=7T5843-vJwQ&feature=youtu.be

Treenejä, lenkkejä, painimista ja kaikkea muuta ihanaa koiranpennun elämää!

Tässä onkin taas tovi vierähtänyt, ennenkun tänne on ehtinyt taas kirjoitella kuulumisia. Milo kasvaa vauhdilla, mä oon niin rakastunut tohon pentuun. Se vaikuttaa koko ajan vaan enemmän just siltä, mitä mä toivon saavani australianpaimenkoirasta! Mieletön keskittyminen, ihan mahdottoman hyvä oppimiskyky, vire nousee nollasta sataan sekunissa, mutta laskee yhtä nopeesti, se on vaan niin mieletön. Mutta kaikenlaista on tässä tapahtunut ja kuvia on toki tästä kaikesta, kiitos Samin!

Pääsiäisenä käytiin Bellan kanssa kokeilemassa BH-koe. Noh, eihän se läpi mennyt, mutta olin erittäin tyytyväinen Bellan käytökseen. Bella pysyi kehässä, ei ärissyt/pörissyt kenellekkään ja pysyi tavallaan kontaktissa. Eihän se niin hyvässä kontaktissa pysynyt, että tuomarille se olisi riittänyt, mutta ottaen huomioon mistä ollaan lähdetty liikkeelle, oli tää suoritus erittäin hyvä ja vielä parkkihallissa ekaa kertaa. Päätin kuitenkin, että Bella saa jäädä nyt "eläkkeelle" ja treenailla muiden mukana, ilman kisatavotteita.

Nellistä tulikin vähän huonompia uutisia torstaina 16.4. Aamuyöstä heräsin siihen, että Nelli huutaa kivusta. Otin sen töihin mukaan ja siellä tutkittiin ja löydettiin kipukohta alaselästä. Diagnoosi hermojuurikanavan ahtauma molemmin puolin. Leikkaushoito olisi paras, mutta myös hankala hoito. Näitä leikkauksia on Suomessa tehty vain muutama, eli erittäin harvinaisesti leikkauksesta kyse. Leikkausaika on varattuna tiistaille 12.5, toivotaan nopeaa ja kivutonta toipumista. Jokatapauksessa 4-6 viikkoa täyslepoa. Nyt Nelli on ollut hoidossa äidilläni pari viikkoa ja siellä pärjäilee hyvin, kotona ongelman tekee Milo, joka haluaisi vaan leikkiä Nellin kanssa. Onneksi nyt kuitenkin selvisi syy ja Nelli tietenkin saa parhaan mahdollisen hoidon. Toivotaan parasta!

Milo kasvaa niin vauhdilla. Nyt jo painoa 15,6kg, pelottaa oikein kuinka iso siitä tuleekaan. Milon kanssa ollaan tietysti tehty vaikka ja mitä! Käytiin 27.4 uimassa Hyvinkään Onnenkoirassa, veljen Tankin ja siskon Stellan kanssa. Kaikki osasi uida hienosti ja selkeästi nautti siitä. Kunnon vesipetoja siis kaikki!

 Ja lopuksi tietysti piti vähän päästä painimaan!

Sami aloitti Milon kanssa pentuagilityn viikko sitten sunnuntaina, eli nyt on siis joka sunnuntaia agilitytreenit. Me aloitettiin myös pentutoko, siellä käydään kerran viikossa, omien työvuorojen mukaan. Ainakin toistaiseksi näyttäisi jätkässä riittävän virtaa ja mielenkiinto molempiin lajeihin, myös kotitreeneihin. Tässä pari kuvaa agilitytreeneistä, joissa kerrankin kuvaajana minä!

Ekat pentu agilitytreenit 26.4.2015

Toiset pentu agilitytreenit 3.5.2015

Elämää kolmen koiran kanssa

Nyt Milo on ollut meillä reilu 3 viikkoa. Rutiinit alkaa jo muodostua ja tottakai, Milon kanssa mennään ja tehdään paljon.  Ollaan jo nyt käyty tutustumassa lentokentällä, agilitykisoissa, tokotreeneissä, mustissa & mirrissä, eläinlääkärin aulassa ja tottakai kavereilla ja perheen luona. Milo on ollut myös mulla mukana töissä jo kaksi kertaa. Eka kerta ei sujunut ihan niin hyvin, mutta siinä vaiheessa Milo olikin ollut meillä vain pari päivää. Nyt nappasin pikkumiehen mukaan töihin perjantaina. Milo jäi nätisti häkkiin syömään rustoluuta ja oli koko päivän (7h) lähestulkoon hiljaa häkissä. Käytin noin 5 kertaa Miloa pihalla, joten häkkiin ei tullut yhtään vahinkoa.
Jätkä otti melko rennosti töissä, ei tarvinut turhia stressailla. :)

Milo ottaa töissä rennosti. :)

Keskiviikkona käytiin koko lauman kanssa koirapuistossa. Tietysti niin, ettei siellä ollut muita. Koirapuistot vaan on niitä ainoita paikkoja missä myös Bella voi olla irti, joten sen takia joudutaan jo nyt käydä koirapuistoissa, että koko lauma pääsee yhtäaikaa irti ja leikkimään. Sami otti kameran mukaan ja tottakai sieltä tuli paljon kuvia! Me yritetään aina käydä yhdessä lenkillä, kun ollaan samaan aikaan vapaalla. Se on vaan niin paljon helpompaa, kun voi ottaa kaikki kolme koiraa ja koiratkin nauttii. Meillä vaan on molemmilla vuorotyö, joten näitä päiviä tulee viikossa vain 2-3, kun päästään samaan aikaan viemään koiria.

Viime viikon torstaina käytiin ensin kaverin luona, missä Milo pääsi leikkimään Sera-tytön kanssa, joka on 14 viikkoa vanha labradorinnoutaja pentu. Niillä on niin hauskaa keskenään ja saatiin taas ihan mahtavia kuvia, kiitos Samin!

Torstai-iltana Milo pääsi vielä mukaan tokotreeneihin. Lähinnä otan sen sinne vähän tutustumaan treeneihin ja muiden koirien läsnäoloon. Sivulle tuloa ja seuraamista ollaan jo alettu treenaamaan, kuten myös odottamista istuen ja makuulla. Milolla on uskomattoman hyvä keskittymiskyky jo nyt ja se oppii myös todella nopeasti, joten kaikkea uutta on kiva ja helppo opettaa. Kuitenkin treeneissä se pääasiassa on nukkumassa autossa, mutta pääsee ennen treenenejä vähän ihmettelemään ja lopuksi vielä noin 10 minuuttia "treenataan", eli leikitään ja harjotellaan jo tuttuja liikkeitä.
Tokotreeneissä oli hauska myös huomata miten pennun tulo on vaikuttanut Nelliin. Mehän ollaan siis yhdet kokeet käyty, I-tuloksella, mutta katsekontakti on aina ollut se heikoin kohta Nellillä. Nyt katsekontakti on huomattavasti parempi. Selkeästi Nelli hakee kontaktia itse, kuuntelee pienempiä käskyjä ja haluaa jotenkin tehdä enemmän ja paremmin. Vire oli koko treenin tosi hyvä ja Nelli teki ihan mieletöntä seuruuta. Selkeesti siis pennun tulo on vaikuttanut Nellin ja mun suhteeseen. Tietysti tokotreenit on se yksi hetki, jolloin Nelli saa mun täyden huomion, joten tavallaan palkkaantuu jo mun huomiosta eri tavalla kuin aikasemmin. Nyt kun vaan saataisiin paikka kokeisiin, että päästäisiin metsästämään lisää niitä I-tuloksia. :)

Lauantaina Milo menikin äidilleni yökylään, sillä mulla oli työnpuolesta juhlat, joihin myös Sami oli tulossa. Milolla oli mennyt yö tosi hyvin, mutta se nyt olikin ihan odotettavissa, se vaan on niin rohkea ja reipas!

Tänään kun sitten hain pikkumiehen kotiin, niin voi sitä riemun määrää! Kotona tytöt olisi halunnut pistää kunnon painimatsit pystyyn, joten lähdettiinkin metsään riekkumaan Nellin ja Milon kanssa. Nyt pikkuhiljaa ollaan alettu treenaamaan hihnassa kävelyä Nellin kanssa. Milo tosiaan haluaa syödä ja repiä Nellin hihnaa/pantaa jatkuvasti, joten laitoinkin tänään Nellille valjaat. Noh, tokihan Milo silti hihnaa yritti repiä, mutta helpompi oli puuttua asiaan, kun Nellillä on valjaat. Metsässä Nelli sai monta hepulia ja Milo tietysti yritti pysyä perässä. Tultiin vielä pidempää reittiä takasin, jotta tuli kunnolla hihnassakin oloa. Koko lenkki sujui tosi hyvin ja suihkun jälkeen molemmat alkoivatkin nukkua samantien.

Tämän jälkeen lähdettiin tietysti Bellan kanssa ihan kahdestaan lenkille. Nyt päätinkin kokeilla ensimmäistä kertaa ikinä Bellalla flexiä. Laitoin Bellalla valjaat ja Nellin vanhan flexin ja eikun lenkille. Yleisesti ottaen siis en pidä flexeistä yhtään, idea on ihan hyvä, mutta niin paljon sitä käytetään väärin, että koko kapistus on menettänyt täysin maineensa mun silmissä. Kuitenkin Bellan kanssa se toimii erittäin hyvin. Bellaa kun ei voi pitää missään vapaana, paitsi aidatulla alueella (koirapuistot) ja kesäisin mökillä, joten flexi antaa sille pikkuisen enemmän liikkuma tilaa ja ehkä sitä "vapauden tunnetta". Muutenkin Bella toimii niin hyvin aina kun ollaan kahdestaan lenkillä ja flexi mahdollisti sen, että pääsin kunnolla treenaamaan kontaktin ottamista, luoksetuloa ja pysäytystä. Bella ei vetänyt yhtään, tai muutenkaan riuhtonut, kuunteli todella hyvin ja selkeästi nautti itsekkin lenkistä enemmän. Lenkillä tuli myös muutama koiranohitus, eikä Bella reagoinut lähes ollenkaan. Kaikin puolin erittäin onnistunut lenkki!

Pieni esittely taitaa olla paikallaan

Moikka,

blogin päivittelyä silloin tällöin elämästä koiran kanssa. Olen klinikkaeläinhoitajana eläinsairaalassa ja koirat lähellä sydäntä ja isossa roolissa elämässä.

Esittelyt nelijalkaisista:

Valpisa's Marissa aka Nelli 

on Labradorinnoutaja, musta steriloitu narttu. Nelli on lauman vanhin ja täyttää huhtikuussa jo seitsemän vuotta. Ikää katsomatta Nelli on hyvin pentumainen ja leikkisä neiti.  Nellin kanssa harrastan TOKOA, HAKUA, sekä JÄLKEÄ. BH-koe käytiin hyväksytysti syksyllä 2014. TOKO kisaura avattiin 7.2.15 ALOKAS-luokassa, I-tuloksella pistein 171,5. Olin erittäin tyytyväinen tähän kisauran aukeamiseen. Nellin kanssa on kokeiltu kaikenlaisia lajeja, mutta nämä kolme jäivät ehdottomasti mieluisimmiksi. Nelli on ensimmäinen koirani ja sain hänet rippilahjaksi. Meillä ei koskaan ole ollut koiria, mutta kolmen vuoden sinnikkään vinkumisen ja vonkumisen jälkeen sain kuin sainkin sen ensimmäisen oman koirani. Nellin kanssa on tehty kaikki maailman virheet ja epäonnistumiset, mutta onneksi neiti antaa paljon anteeksi ja sitä kautta koko elämä onkin lähtenyt pyörimään koirien ympärillä.

Bella

on sekaroituinen, steriloitu narttu. Bella on noin 5,5-vuotias ja muutti minulle syksyllä 2012 kodinvaihtajana. Bellan menneisyys on melko vaihtelevaa. Ensin puoli vuotiaaksi tyttö eli Venäjän kaduilla ja mistä tyttö muutti Suomeen tarhalle. Sieltä eräs perhe on Bellan hakenut kotiin ja heillä Bella asusteli kolme vuotiaaksi asti. Kuitenkaan ongelmilta ei vältytty, kuten arvata saattaa. Minulle Bella muutti melko yllättäen, tuttavan kautta, ongelmakoirana. Isoimpia ongelmia oli sosiaalistamattomuus, eli pelkäsi ihmisiä, etenkin miehiä PALJON. Ei ollut tottunut autoiluun, liikenteeseen, hihnaan, muihin koiriin, pyöräilijöihin siis käytännössä mihinkään, mitä ei heillä metsän keskellä sattunut näkemään. Bellan kanssa on tultu pitkä tie, mutta siitä lisää toisessa kirjoituksessa. Bellan harrastuksiin kuuluu myös TOKO, HAKU ja JÄLKI.

Belainin Full of Speed aka Milo

on australianpaimenkoira, blue merle uros. Milo on uusin tulokkaamme, tällä hetkellä 8,5 viikkoa vanha hurmaava pentu. Milo syntyi 24.12.2014 ihanaksi joululahjaksi. Milo on todella rohkea, utelias, ystävällinen ja tomera pentu. Hampailla kokeillaan ensin kaikkea ja sen jälkeen saattaa ehkä saada muutaman pusunkin. Siis erittäin hurmaava tapaus, josta tarkoituksena tulla agilitykoira Samille ja minulle se kisatykki TOKO:on ja ehkä pelastuspuolelle.






Blogi tulee käsittelemään lähinnä koirien elämää, treenejä, kisoja sekä muuten vaan vapaa-aikaa koirien kanssa. Niin ja kuvia, niitä on tulossa myös ja paljon!

-Kia