TOKOn SM-kisat!

Viimeksi kerroin, että haettiin HSKH:n joukkueeseen tokon SM-kisoihin. No me tosiaan saatiin paikka. Mua on jännittänyt ihan hirveesti, oikeastaan siitä asti kun saatiin tietää tästä. Mutta nopeasti vähän mitä tapahtui ennen SM-kisoja:

17.4.17 käytiin Lohjalla kokeilemassa rally-tokon avointa luokkaa. Se houkutus kun on ollut meille aika ongelmallinen. Siellä oli pääsiäisteemaisesti houkutukseesa ihana pääsiäistipu, sekä pääsiäismuna jonka sisällä kalkkunaa. Me selvittiin kuitenkin radasta hienosti, 100/100p ja luokkavoitto! Nyt siis yhtä tulosta vaille RTK2! Eiköhän me kesällä koiteta käydä hakemassa se viimeinen. :)

6.5.17 oltiin tokokokeessa Kivikossa, hakemassa sitä toista 1-tulosta SM kisoja varten. Onneksi se 1-tulos saatiin, vaikkakin ei millään kehuttavilla pisteillä. Harmillisesti keli oli ihan hirveä, tuuli kovaa, satoi räntää ja oli todella kylmä. Milo oli jotenkin todella vaikea saada kontaktiin ja etenkin siirtymisssä huomasin, kuinka se oli ihan jossain muualla, kun mun kanssa kokeessa. Harmillisesti kaukoissa tuli kolmas käsky istu vaihtoon ja siten nollattiin kaukot. Pisteitä saatiin muuten aika kivasti, joten saatiin se 163p ja 1-tulos. Mahdollisuudet siis TK1:seen SM-kisoista.

Sen jälkeen oikeastaan treenailtiin pelkkiä alon liikkeitä. Kaikki on sujunut muuten hyvin ja seuruun sain todella hyväksi, ei siis edistä enää juuri ollenkaan. Mutta noi ikuiset ongelmat, eli kaukot. Treenatessa saan niitä nopeita vaihtoja, mutta heti kun tekee kisanomaista, muuttuu ne hitaiksi. Tiesin, että se voi olla ongelma, sekä siirtymät ylipäänsä noin haastavassa ympäristössä, mutta kisoihin lähdettiin hyvillä mielin.

27.5.17 oli siis vihdoin se päivä ja jännitys tapissa! Paikalla piti olla jo klo 7.30 eläinlääkärintarkistuksessa. Milo oli omaan tuttuun rasittavaan tyyliinsä aluksi erittäin herkkä reagoimaan ja haukkuikin melko paljon jonottaessa ell tarkkiin. Itse tarkistus sujui hyvin, Milohan nyt vaan tykkää kaikista ja kaikesta mikä liittyy häneen itseensä. Sillä välin Sami olikin saanut tuotua Milon häkin meidän teltalle ja sainkin Milon suoraan häkkiin. Yleisesti ottaen Milo haukkuu paljon häkissä, etenkin jos näkee/kuulee koiria. Onneksi saatiin häkki telttaan ja ihme kyllä, Milo oli todella rauhallinen ja hiljainen koko kisapäivän!

Alon liikkeet tehtiin kolmessa eri kehässä ja siirtymissä pääsi palkkaamaan koiran. Ensimmäisessä kehässä oli liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja kauko-ohjaus. Kun meidän vuoro tuli, olin saanut Milon hyvään vireeseen ja tuntui hyvältä mennä kehään. Liikkeestä maahan oli hyvä, tasainen suoritus, saatiinkin siitä 9,5p. Seuraavaksi luoksetulo, joka oli myös hyvä ja nopea, mutta Milo törmäsi käteen, joten siitä saatiin 9p. Kaukoissa tuli harmilliset tuplakäskyt molempiin suuntiin, sillä Milo katseli yleisöön, eikä siis kuunnellut ekaa käskyä. Siitä harmiksi saatiin 7p. Siirtymissä uskalsin palkata kunnolla ja innostaa koiraa. Milo oli tosi kivasti mun mukana kehässä, eikä yhtään haahuillut. Kokonaisvaikutus ekasta kehästä oli 8p. Seuraavassa kehässä oli liikkeinä kapulanpito, seuruu ja estehyppy. Kapulanpito oli tasaisen varma, niinkuin joka kokeessa ollut ja siitä saatiin 10p. (Ollaan saatu siitä jokaisessa 5 alo kokeessa 10p.) Seuraaminen oli mielettömän hyvä, täydet 10p! Tämä oli ehdottomasti koko kisan paras asia!! Viimeisenä oli vielä hyppy, siitä saatiin 9p, sillä Milo osui käteeni palatessaan sivulle. Kokonaisvaikutus 10p. Paikkamakuusta tuli 8p ja kokonaisvaikutuksesta 9p. Milo meni tuplakäskyllä maahan sekä tuplakäskyllä ylös. Näissä siis myös katseli yleisöä. Muuten paikkis oli rento, hiljainen ja täysin keskittynyt muhun. Tästä siis olin erittäin ylpeä, sillä mielentila oli hieman vaihtelevaa tuolla kisapäivänä. Kaiken kaikkiaan piteitä tuli 174p TK1. Joukkueemme tuli kuudenneksi. Koiraan olen todella tyytyväinen, se teki parhaansa ja niinkuin olen maininnut, Milo ei ole sieltä helpoimmasta päästä kisakoirana. Se on todella häiriöherkkä, reaktiivinen ja stressaa herkästi. Jotain olen kuitenkin osannut tehdä oikein, sillä kehään mennessä unohtuu muu ja ajatuskuplaan mahtuu vain minä ja suoritettavat liikkeet.

Tämä päivitys tuli nyt todella myöhässä, sillä olin unohtanut julkaista tämän silloin kesän alussa. Päätin kuitenkin julkaista, vaikka SM-kisoista onkin jo aikaa, sillä ei sitä tiedä ollaanko me enää koskaan osallistumassa moisiin kisoihin ja se oli ehdottomasti mieleenpainuvin koe meille!

Videot SM-kisojen yksilöliikkeistä:

https://www.youtube.com/watch?v=E0FZQY7Lmxk

https://www.youtube.com/watch?v=_fN853ex6f8

Tokoa, rallytokoa, suunnitelmia ja tavoitteita

Taas on ollut hiljaiseloa tän blogin kanssa. Ehkä sitä nyt taas pääsisi vähän useammin päivittämään.

Lyhyesti siis tämän hetken tilanteesta. Tammikuun alussa, loppiaisena käytiin Milon kanssa taas tokokokeessa. Tällä kertaa tähdet oli oikeassa asennossa ja paikkamakuu meni hyvin! Se oli kyllä hieman levotonta ja pientä vinkumista, MUTTA saatiin arvosana 8! Olin niin onnellinen tästä, uskomatonta. Vihdoin! Siis kova työ ja treeni palkitaan. Muutenkin koe sujui tasaisen varmasti, vaikkakin pisteet ei olleet mitään huimia. Kuitenkin saatiin 1-tulos, pistein 178,5 ja sijoituttiin toisiksi. Tässä vielä linkki kokeeseen https://www.youtube.com/watch?v=4L4xCTmGGNo
Pisteet alla:
Paikkamakuu 8p
Seuraaminen 8,5p
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9,5p
Luoksetulo 9p
Noutoesineen pito 10p
Kauko-ohjaus 8p
Estehyppy 9,5p
Kokonaisvaikutus 10p


Tammikuussa aloitettiin nuorten tavotteellisten koirakoiden tokokurssi, 15 kertaa. Treenit on joka maanantai klo 21-22. Ajankohta on aika myöhäinen ja usein iltavuoron jälkeen motivaatio treeneihin lähtemiseen on melkolailla hakusessa. Kuitenkin kaikki treenikerrat ovat olleet erittäin hyviä ja ollaan niistä saatu hyviä vinkkejä! Treenien jälkeen ei ole väsymyksestä ollut tietoakaan ja hymyssä suin on saanut jokakerta tulla kotiin. Tykkään paljon kouluttajista ja ryhmä on sopivan kokoinen, aina pääsee tekemään ohjatusti ja itsenäisesti.

Helmikuussa hain Milon kanssa HSKH:n SM-joukkueeseen alo koirakoksi. Vielä en ole kuullut mitään, jännityksellä odotan onko meillä mitään mahdollisuuksia. Jos joukkuepaikka saadaan, yritän saada yhden ulkokokeen toukokuun alkupuolelle ja toivon parasta, että SM:eistä irtoaisi TK1. Jos ei saada paikkaa, mennään suoraan avoimeenluokkaan.

Treenitilannetta:
Seuraaminen - jonkinverran edistää, eli nyt tehdään 1,2,3 askeleen siirtymiä, tavoitteena saada koira ajattelemaan taaksepäin. Herkästi ekat 3-4 askelta edistää ja sen jälkeen jarruttaa itse. Yritetään muutta tätä, niin että alusta asti olisi ne jarrut matkassa mukana. Koko perusasennon olen opettanut hiukan liian eteen, nyt siis korjaillaan koko paikkaa hieman taaemmas. Täyskäännöksessä (teen sen koiraan päin, eli vasemmalle) koira jättää ns. viimeisen ristiaskeleen tekemättä. Tätä nyt hiouttu erilaisilla ympyröillä ja peruutuksilla ja yli kääntymisillä ja alkaa olla parempi. Seuruussa peruuttaminen on Milolle aina ollut melko helppoa, joten sitä vaan jatketaan. Alla muutama linkki seuraamisista. Ikinähän mikään ei näytä yhtä hyvältä kun joku kuvaa/katsoo, eli nämä ei ehkä sitä ihan parhainta.
Seuraaminen joulukuu 2016
https://www.youtube.com/watch?v=O1qYGjCmBd8

Kaukot - hurjasti edistynyt! Nyt hiotaan tekniikkaa ja nopeutta

Jäävät - Tehdään erottelua ja nopeutta, sekä kestoa erikseen. Liikkeestä maahanmeno on hieman hidas, ensin pysähtyy, ja sitten vasta menee maahan hissinä taaksepäin. Yritän nyt muuttaa sitä suoraan "syöksynä" eteenpäin maahanmenoksi. Pikkuhiljaa parempi..

Luoksetulo - hyvä, tasainen. Siihen varmuutta jäämiseen ja tarkkuutta, että ei siirrä etutassuja sen jälkeen kun lähden itse.

Merkin kierto - hyvä tempo molempiin suuntiin, yritetään nyt tiukentaa kaarta. Aloitettu evl kiertohyppuhässäkkä, eli pelkkää kiertoa, mutta häiriönä esteet ja nyt kerran kokeiltu kapuloillakin. Helpotetusti ensin ja koko ajan pidennetään matkaa. Erittäin lupaava alku!

Paikkamakuu & paikkaistuminen - siis ihan mieletön kehitys! Voisi jo melkein sanoa rennoksi, tai ei ainakaan enään levotonta! Ei enään vingu tai ääntele, pysyy asennossa ja lähinnä katsoo ohjaajaa. Nyt tehotreeniä nopeaan maahamenoon ja nopeaan sivulle nousuun ja erityistä tarkkuutta, että ohjaaja ei anna mitään vartalo(käsi)apuja. Paikkaistuminen sujuu hyvin. Siinä on paljon parempi ja rennompi. Nyt tehty yllättävää palkkaa, että ei menisi maahan (pitkissä istumisissa tuppaa mennä maahan).

Muista liikkeistä kerron toisessa päivityksessä.

Rallytokosta sen verran, että ei olla juurikaan sitä treenattu viimeisen täyskatastrofi kokeen jälkeen. Nyt kuitenkin iski jostain motivaatio ja ilmoittauduin huhtikuulle avoimen kokeeseen. Nyt yritän jokaisella treenikerralla tehdä houkutusta ja muutaman kerran treenataan hyppyä ja saksalaista täyskäännöstä ja jotain pientä radanpätkää. Toivon todella, että saadaan hyvä tulos ja oltaisiin enään yhden kokeen päässä RTK2:sesta.

Milon kanssa on ihanaa treenata. Se jaksaa loputtomiin, se kestää toistoja ja on aina valmiina tekemään. Kaikki liikkeet on sen mielestä kivoja ja kaikkea se tekee yhtä hyvällä mielellä ja ilolla. Vihdoin alkaa selkeästi myös ohjaaja eli minä kiinnostamaan enemmän, kuin ne muut koirat. Alan myös selkeästi luottamaan enemmän Miloon, niin treeneissä kuin kisapaikoillakin. Siitä alkaa koko ajan enemmän tulla se koira, josta haaveilin ja samalla haaveet ja tavoitteet vain kasvavat!

Vielä pari treenivideota
merkin kierto:
https://www.youtube.com/watch?v=o8sziSsuSkI

hyppynouto (ei vielä koevalmis):
https://www.youtube.com/watch?v=23Vtc6IDz6A

Epäonnistumisia ja pettymyksiä, sitä kai tämä kisaaminen on. Ei vaan olihan siellä niitä onnistumisiakin!

Taas pitkästä aikaa tuntuu siltä, että saattaisi helpottaa oloa kirjoitella vähän ajatuksia ylös. Viime viikonloppu ja sen kisat toivat uuden epäonnistumisen ja pettymyksen aallon, jonka haluaisin nyt ravistella pois. Mennäänpä nyt aluksi vähän ajassa taaksepäin, niin kuulostaa ehkä hieman järkevämmältä tämä tarina.

Viimeksi kirjoittelin tänne heinäkuun lopulla, kun olimme käyneet ensimmäiset tokokokeet. Silloin ei paikkamakuu sujunut ihan niinkuin piti ja sitä jäätiinkin sitten treenaamaan. Muiden yllytyksestä pehmentyneenä suostuin lähteä edustamaan HSKH:n joukkuetta tokon piirinmestaruuskisoihin elokuun lopulla. Treenattiin paikkamakuuta niin paljon kun mahdollista, eri koirien kanssa, eri häiriöissä, kisanomaista ja vaikka mitä. Välillä se treeneissä sujuikin ihan hyvin, mutta missään kohtaa se ei mielestäni ollut rento. Eli vaikka hiljaa pysyikin, pää kääntyili kun tuulimyllyllä ja häntä vispasi, se oli siis levottoman näköistä. Noh, luvattiin jo, joten kauniina elokuun päivänä suunnattiin kohti Tuomarinkartanon vinttikoirarataa ja tokon piirinmestaruuskisoja. Mua jännitti enemmän kuin koskaan. Sami ei päässyt mukaan kisoihin, joten jouduin mennä sinne yksin. Toki joukkuekaverit oli paikalla, mutta mulla ei ollut mun tukea ja turvaa mukana. Sitä joka sanoo hengitä, hyvin se menee, muista pitää hauskaa. Silloin en myöskään vielä luottanut Miloon, enkä Milon hermoihin uusissa koepaikoissa. Se oli liian monta kertaa nolannut mut räyhäämällä, joten pidin sitä autossa koko ajan. Nyt ymmärrän, että se ei ainakaan helpota paikkamakuun ongelmia. Kun sitten tuli meidän vuoro, olin kireä kun viulunkieli ja tuntui että pyörryn. Tunsin jo kun päästiin riviin, että Milo ei tule pysymään hiljaa. Ja niinhän siinä kävi, se alkoi vinkua jo muutaman askeleen jälkeen ja haukkuminen alkoi noin 15 sekuntia siitä kun olin jättänyt sen. Se haukkui komentavasti, koko minuutin. Viimeisten sekuntien aikana se nousi istumaan, mutta onneksi ei tälläkään kertaa lähtenyt paikaltaan. Ja taas sain hävetä. Ihan hirveä tilanne niille muille koirakoille.

Yksilöliikkeet meni ihan hyvin. Sain olla taas ylpeä kaikesta, paitsi luoksetulosta. Meidän siis varma luoksetulo muuttui epävarmaksi ohjaajaan perään hiippailuksi. Videolta huomaan, että selkeästi Milo paineistui yleisöstä, eikä sen takia vaan pysynyt istumassa. Lopulliseksi tuomioksi tuli ALO3, 119p. Ja taas menin itseeni ja ryvin jossain inhossa. Miksi kaiken tämän treenin jälkeen meillä menee näin huonosti. Miksi mulla on näin vaikea koira.

(Tämä jäänyt luonnokseksi viime syksyltä, julkaisen ihan tälläisenään, hyvänä muistutuksena itselle noista fiiliksistä. Kohta vähän kivempaa tekstiä. :)

Tässä vielä linkki 21.8.2016 kokeeseen:
 https://www.youtube.com/watch?v=UyYJtV4taWg&t=31s

Nyt se on ohi, nimittäin ensimmäinen tokokoe!

Tänään oltiin Milon kanssa ensimmäisessä tokokokeessa. Valitettavasti paikkamakuu nollaantui, joten tulokseksi tuli ALO2 pistein 150,5p. Yksilöliikkeistä saatiin ihan huikean hyvät pisteet ja niihin olen erittäin tyytyväinen!

Paikkamakuu tosiaan hajosi täysin 1,5 viikkoa sitten kokeenomaisissa treeneissä. Siihen asti ja siis näihin kokeisiin ilmoittautuessa olin siinä uskossa, että paikkamakuu on lähes varma. Ainut ongelma tuolloin oli muiden maahan käskyt, joista otti häiriötä ja saattoi mennä itsekkin maahan. Jotenkin tuolloin kokeenomaisessa treenissä paineistui paikkamakuussa ja noin puolen minuutin kohdalla alkoi haukkumaan, pysyi kuitenkin maassa, mutta haukkui. Tätä treenattiin paljon ennen koetta, mutta ei selkeästi tarpeeksi. Tämän päivän kokeesta viisastuneena otin uuden tavan, uuden jättösanan ja palkkaustyylin. Kokeillaan viikko ja katsotaan mitä tapahtuu.

Tässä vielä linkki yksilöliikkeisiin:

https://www.youtube.com/watch?v=9jvsOXqLnVQ

Tuomarina Harri Laisi

Tässä vielä hieman omia ajatuksia liikkeistä:

Paikallamakuu: 0 Milo meni maahan vasta neljännellä käskyllä, eli tämä jo nollasi liikkeen. Tämä oli täysin oma moka, käytin ihan väärää äänensävyä kolmeen ensimmäiseen käskyyn, kunnes tajusin vaihtaa normaaliin äänensävyyn. Toki myös Milo oli ihan väärässä mielentilassa, kuten nyt viimeisimmät paikkamakuut joka kerta. Haukkuminen alkoi jo kun kävelin pois päin, ennenkuin ehdin edes kääntyä. Voi luoja että hävetti! Koko pitkän minuutin ajan Milo haukkui todella komentavasti, ei hyvä. Tämä olisi myös nollannut liikkeen, tarkistin asian tuomarilta. Harmittaa!

Seuraaminen: 9 Erittäin hyvässä kontaktissa koko seuruun, ei edistänyt, ei poikittanut, teki hyvällä ilmeellä ja innokkaasti. Oikealle käännös on tiivis, tässä meillä ollut aikaisemmin ongelmaa, siinä on ollut väljä. Ainoastaan viimeinen täyskäännös ja liike seis oli huono, hidas ja vino. Tiedänpä nyt, että näitä pitää treenata lisää.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 10 Todella hyvä, siisti ja sujuva suoritus, meni napakasti hissinä maahan.

Luoksetulo: 9,5 Perusasennossa oli vasen etujalka taaempana ja korjasin sen kun jätin koiran. Katsoi myös kerran taaksepäin, eli ehkä näistä tuo 0,5 pistettä lähti. Tuli kuitenkin hyvin suorana sivulle, vauhti sopiva ja kiva ilme.

Noutoesineen pitäminen: 10 Wau! Tästä olen todella ylpeä! Me ollaan taisteltu koko kapulan kanssa aikaisemmin todella pitkään, eikä kapulan pidosta tullut yhtään mitään 5-9kk iässä. Tehtiin paljon treeniä tämän liikkeen  eteen, joten todellakin ylpeä, että saatiin tästä täydet pisteet!

Kauko-ohjaus: 8,5 Tässäkään ei mennyt ensimmäisestä käskystä maahan, sekä istumisesta maahan meno on liian hidas. Tähän siis lisää treeniä, sivulta nopeaa maahanmenoa ja kaukoissa nopeampaa maahanmenoa. Ainut yksilöliike johon en ole tyytyväinen.

Estehyppy 10: Tämä oli todellakin hieno suoritus! Vielä 5kk sitten kokeenomaisessa treenissä kiersi kolme kertaa esteen. Nyt oli ihan priima suoritus, nopea, tarkka ja suorana sivulle. Ainoa ongelma tässä on oikeastaan ollutkin välillä vino perusasento lopussa, joten todellakin tähän olen tyytyväinen!

Kokonaisvaikutus 9: Yllätyin, että saatiin näin hyvä arvosana, vaikka paikkamakuu oli totaali kaaos. Toki koira pysyi silti maassa, joten tavallaan hallinnassa. Siirtymiset yksilöliikkeiden väleissä oli siistejä, hallittuja. Näitäkin ollaan treenattu paljon, mutta hienosti kesti palkattomuuden. Vasta viimeiseen liikkeeseen siirtyessä huomasin pientä vireen tippumista, ei ollut ihan kuulolla. Toki tämäkin oli helposti korjattavissa.

Tuomarin kommentit, erinomaista kaikki muut liikkeet, paitsi kaukoissa kaksoiskäsky ja muutama vino perusasento. Tuomarikin harmitteli paikkamakuun nollaantumista, oltaisiin pisteiden puolesta voitu voittaa koko luokka!

Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen tähän! Mielettömän hyvät pisteet ekasta kokeesta, koiralla oli kivaa ja niin oli ohjaajallakin! Parasta Milon kanssa tokoilussa on sen mieletön motivaatio ja hieno kontakti. Sen mielestä parasta on yhdessä tekeminen, eikä niinkään se palkka. Toki palkka on tärkeää, mutta kestää hyvin palkattomat treenit. Häiriöherkkyys ja nyt tämä uusi paikkamakuun ongelma on harmillisia, mutta varmasti ajan ja treenin avulla korjattavissa olevia asioita. Kestihän Milo tämänkin päivän kokeen upeasti, vaikka oltiin ensimmäistä kertaa kokeessa ilman mitään aitoja, pelkkien kehänauhojen "varassa". Tämä kun ei ole mikään 100% varma koira pysymään vapaan, ellei ole jatkuvasti jonkun käskyn alla. Hyvä siis, että ollaan treenattu paljon siirtymiäkin ja niissä pysyy hyvin kontrollissa.

Nyt sitten uudet keinot käyttöön ja toivotaan parasta!

Väsynyt tokoilija. :)